(Tämä kirjoitettu 17.7, päivittelen tilanteen heti kun vaan saan aikaseks :D)

Päivät on menny aika pitkälti töitä tehdessä, nukkuessa ja syödessä. Toissa viikonloppuna oli yks meiän tallityöntekijä/jockey tippunu kisoissa hevosen selästä Broomessa. Oli menny kylkiluita poikki sekä vissiin myös toinen keuhko puhjennut. Harmi hänelle, kun sillä olis alkanu sillä samalla reissulla parin-kolmen viikon loma siellä Broomessa (Perthistä päiväntasaajaa kohti, olis siis melko lämpimät kelit siellä!), ja nyt joutuu olemaan vain sairaalassa.. Meiän tallimestarin (tippuneen likan isä) oli tarkotus olla vain viikko siellä Broomessa lomalla (olis tullu takas töihin sillon, kun tyttönsä lähti lomalle). Nyt se tallimestari jäi kuiteskii sille tielleen tyttönsä luo Broomeen. Siinä siis jo -2 työntekijää. Työtilannetta hieman vielä selvittääkseni; oli jo ennestään pula työntekijöistä.

Myös uuden intialaisen työntekijän, Mannyn, on täytynyt ottaa viikon loma kun isänsä on ollut jossain onnettomuudessa. Tai ainakin kuulemma on vain viikon poissa… Toivottavasti tulee vielä takaisin!

Eikä tässä vielä kaikki. Parina aamuna viime viikolla eräs työntekijä jätti tulematta töihin. Kuulemma tehnyt ennenkin sitä, että ei ilmoita asiasta mitään ja jättää vain tulematta töihin. Hankkinut tämän maineen siis jo muillakin Ascotin talleilla, joilla on työskennellyt…

Vaikka työtahti oli jo aiemminkin kiireinen, niin etenkin viime viikolla oli jo oikeesti kiire (eilen tuli onneks(?) meiän tallimestari takaisin, sekä yks uus työntekijä joka tekee tallihommia ja ratsastaa). Mut enää ei kyllä kerkeä hoitamaan hevosia niin hyvin (esim. kävelyttämään treenin jälkeen tai selvittämään harjaa ja häntää öljyllä), iltatalleihin mentiin noin puol tuntii normaalia aikasemmin ennen kuin saatiin pari tyyppiä takaisin. Välillä alko porukalla olemaan hermot hieman kireällä, mutta onneksi suurinosa työkavereista ottaa vielä kuitenkin rennosti kaiken kiireen keskellä :)

Toissa viikolla meillä oli vapaapäivä lauantaina. Lähdin katsomaan kontaktihenkilömme Mervin kanssa laukkakisoja Belmont Parkiin. Koska Mervi ei saa vielä ajaa autolla onnettomuuden takia, minä jouduin ajamaan. Oli outoa ajaa vasemalla kaistalla, enkä kyllä vieläkään oikein tajua että mistä suunnasta tulevia pitää väistää yms :D Onneksi Mervi osas kuitenkii hyvin neuvoa (ja huomauttaa jos meinasin ajaa liikaa tien vasempaan reunaan, oli alkuun hieman vaikea hahmottaa auton vasenta reunaa kun itse istui oikealla..) ja hyvin selvittiin perille vaikka jouduin ajelemaan myös isoilla valtateillä(?)! Ajamista helpotti myös, että auto oli automaatti, koska en olis varmaan vasemmalla kädellä osannu vaihteita vaihtaa.. Mutta; kertaakaan en laittanut kääntyessä pyyhkijöitä päälle! Pari kertaa oli kyllä lähellä, mutta jopa muistin että kummallas puolella se vilkku näissä autoissa olikaan.

Kisoihin mentiin korkkarit jalassa ja mekko päällä, eli hieman eri meininki oli kuin Suomalaisissa raveissa. Alueelle päästäkseen pitäis maksaa pääsymaksu, mutta Mervi kun on jockey niin me mentiin jockeyden portista sisälle (auto saatiin jockeyden parkkipaikalle ihan muutaman kymmenen metrin päähän portista, muilla katsojilla on ollu hieman pidempi matka kävellä autolta kisa-alueelle). Jokaisella jockeyllä saa tulla yks muu katsoja tms. mukana ilmaseks, eli minäpä pääsin kisa-alueelle näppärästi sillä tavoin. Katsojat olivat kaikki todella laittautuneita, naisilla mekot ja miehillä suurin piirtein puvut päällä. Ikähaarukka oli ihan vauvasta vaariin. Lähtöjä oli puolentunnin välein, ja homma alkoi aina hevosten kävelytyksellä esittelyringissä. Siinä sträppääjät (=hevostenhoitajat) taluttivat kisahevosia ympyrällä. Sträppääjilläkin oli siistit puvut päällä, joillakin naisilla oli jopa korkkarit jalassa. Ei näin meillä Suomessa… :D Muutamien kierrosten jälkeen valmentajat punttasivat jockeyt hevosten selkiin, ja sitten ne lähtivät radalle. Hevoset kävelivät kokoajan siihen asti, kunnes sträppääjä laski hevosen radalle tietystä portista. Siitä ratsukot lähtivät heti laukkaamaan radan toisella puolella oleville lähtöporteille. Ihme että hevosten jalat kestävät (tai kyllähän niitä joskus hajoaakin) tuota touhua, kun suoraan käynnistä lähdetään suurin piirtein kiitolaukkaamaan.. Mutta toisaalta, hevoset stressaavat siellä niin mahdottomasti että jo senkin puolesta niillä on lihakset lämpimämpiä.

Hevosten startti tapahtui aina lähtöporteista. Portit avautuivat kaikki samaan aikaan, ja sitten se oli menoa! Ratsukot menivät suurin piirtein kylkikyljessä kiinni, mitään ”turvavälejä” ei tunneta. Hevosten tullessa maalisuoralle tunnelma katsomossa oli ihan mieletön, kun pelaajat kannustivat veikkaamiansa hevosia voittoon. Australialaisissa laukkakilpailuissa liikkuu melkos suuret summat rahoja, koska laji täällä on todella arvostettua.

Startin jälkeen sijoittuneet ratsukot tulivat takaisin esittelyrinkiin, jonka sivussa oli ”pilttuut” ratsukoille. Hevoset laitettiin siinä järjestyksessä pilttuisiin, kuin missä ne olivat tulleet maaliin. Ensimmäisenä maaliin tulleelta hevoselta otetaan aina doping-testi. Jockey menee heti startin jälkeen punnitukseen, eikä ratsastajaan saa siis koskea lainkaan ennen punnitusta (ettei kukaan saisi huijattua esim. joko lisäämällä painoja tai ottamalla painoja pois; jockeyden tulee olla tietyn painoisia, tai ne saavat sakkoja tai jopa hylkäyksen. Ja näillä tämä touhu on oikeasti grammapeliä! Suurinpiirtein jockeyt painavat noin 50kg, ja tuohon sisältyy siis myös kaikki ratsastusvarusteet sekä hevosen satula ja siinä olevat remmit yms). Valmentajalta ja mahdollisesti jockeyltäkin otetaan haastattelu. Näiden jälkeen jockeyt lähtevät vaihtamaan kamat mahdollisesti seuraavia startteja varten, ja hevoset viedään katoksille joissa ne hoidetaan.

Lentoliput varasin vähän aikaa sitten Sydneyyn, sieltä Cairnsiin ja sieltä takas Perthiin (meni yhteensä noin 600 dollaria lippuihin). Sydneyssä oon 14.-21.8, Cairnsissa 21.-30.8. Sydneyssä majotun eräässä kämpässä josta vuokrataan huoneita (JOS nyt vaan hommat sujuu kuten on suunniteltu, ei osannu intialainen isäntä vielä luvata vapaata huonetta kuukauden päähä.. Jospa pääsisin siihen kämppään asumaan, koska se olis Chinatownissa = keskustassa kaiken nähtävän läheisyydessä + sen vuokra olis vaan 150$/vk! Halpa kuin mikä). Cairnsista varasin yhen dormin eräästä hostellista, jota eräs suomalainen likka mulle suositteli. Samassa huoneessa asuu 6 naista, eikä yksi yö tainnut maksaa kuin 24$. Tuohon hintaan sisältyy mm. liinavaatteet, aamupala, hostellin järjestämiä retkiä mm. johonkin puutarhaan/puistoon, patikointiretki sademetsään (+siellä pääsee uimaan myös joihinkin ”luonnon altaisiin” J), yms! Cairnsissa on myös jotkut festivaalit silloin kun olen siellä, huippua! Vielä töitä siis alle kuukaus ja se on sitten soronoo vaan, East Coast here I come! (itse asiassa eilen tallimestari kysyikin, että kuinka kauan olen vielä töissä täällä. Sanoin sille, että noin kuukauden, kun lähden sitten Sydneyyn ja Cairnsiin. Heti kysyi; ”töihinkö?” ”Ei nyt sentään” :D)

Ainiin, oltiin saatu palkankorotuskii! Melkein 10$/vk, jeah! :D

P.S. Täällä ovat kelit suosineet meitä! Viimesimpien muutamien viikkojen aikana on satanut ehkä vaan oisko kolmena päivänä vettä, ja nekin ovat olleet siis vain kuuroja. Lämpötilat ovat päivisin noin +17 paikkeilla. Jospa sääennustukset pitäisivät paikkansa (koska täällähän ne eivät yleensä pidä), koska nyt tämän viikon aikana pitäis olla joka päivä auringon paistetta pilvettömältä taivaalta ja lämpötilatkin nousevat jopa +20 asti! J

P.P.S.

” Viime lauantainen (30.6.2012) sähkökatko Vuodatuksen serverisalissa aiheutti ketjureaktion, jonka johdosta serverikalustoon tuli vakavia vaurioita. Blogien kirjoitus on tällä hetkellä poissa käytöstä, mutta blogeja on edelleen mahdollista lukea normaalisti.

Olemme aloittaneet täydellisen uudistusprojektin, jonka yhteydessä Vuodatus.net siirretään täysin uuteen palvelinympäristöön ja serverisaliin. Blogien kirjoittaminen normaalisti onnistuu näillä näkymin viikolla 30.

Pahoittelumme häiriöstä.

t: Vuodatus.net-ylläpito”