Nuhaa pukkaa. Eile oli kurkku kipee, tänään on kurkku kipee ja pää täynnä räkää, kuumetta vielä odotellessa. Meillä nyt onkii melkein kaikilla tän kämpän asukeilla enemmän tai vähemmän flunssaa.. Jospa tää tästä lähtis melko piakkoin paranee, vaikka ei tässä kyllä kerkee flunssaa potemaan. Töissä ollaan parhaimmillaan oltu isossa tallissa kahestaan (myöhemmin on tullu kaveriks 1 tai 2 kuhan oovat kerenny tehän tän pomon pienemmät tallit valmiiks), vaikka joskus sanovat että siellä pitäis olla aina neljä töissä. Tosi monella muullakin työntekijällä on kunnon flunssa, ja töihinhän nuo tulevat vaikka välillä kuulostaa että joku yskii suurinpiirtein keuhkot pihalle. Kunnon flunssa-aalto nyt siis menossa.

Pari päivää oli tosi kaunista keliä; pilvetön taivas ja auringonpaiste! Sillon kun vaan on nätti keli, nii sillo on myös aamusin kylmä.. Todella kylmä. Yks aamu oli tän kämpän yks asukki joutunu raappaamaan jäitä pois auton tuulilasista (edellisenä päivänä tuli vettä kaatamalla > kaikki ihan märkää > kaikki ihan jäässä..). Sinänsä siis jo hyvä, että alkaa taas noita pilviä kerääntymään, koska sillo ei oo läheskään niin kylmä. Nytkin kun on pilviä jo hieman taivaalla, niin tuntuu että tässä kämpässäkin tarkenee jo jotenkuten, ei oo enää semmosta tunnetta että pilkkihaalarit olis todella tarpeen =)

Perjantaina meillä oli vp. Lähin yksinäni edeltä Fremantleen, kauniiseen satamakaupunkiin Intian Valtamerellä. Marja tuli sitten myöhemmin perässä. Perthin juna-asemalla tulikin melko jännät paikat.

Etsiessäni oikeeta laituria Fremantleen, seurailin vaan asemalla olevia kylttejä. Kyltit sitten näyttivät, että pitää kävellä vaan suoraan. Ja mähän kävelin. Päädyin sitten lopulta semmoseen päätyyn, joka kyllä kieltämättä näytti hieman siltä ettei se oo oikee reitti ylittää junarataa, mut siinä ei ollu mitään kieltokylttejäkään ja rautanen portti oli auki, joten minähän sitten sieltä menin radan toiselle puolelle. Siinä kun meni ihan semmonen väylä mitä pitkin pysty radan ylittämään. Fremantleen menevä juna tulikin pian (niitä kulki siinä vartin välein), ja hyppäsin siihen kyytiin. Vähän aikaa kerkesin junassa istuskella, kun kolme security-miestä tulivat kans siihen junaan. Mietin, että mitäköhän täällä oikein tapahtuu, kun selvästi ettivät jotakuta. Sitten ne haluskin minut junasta ulos!

Kysyivät, että olinko mä kävelly "tuolta jostain käden osottamasta suunnasta" radan yli. Vastasin myöntävästi. Siinä sitten jotain alkoivat höpöttelemään, kysyvät että mistä maasta tulen yms. Jossakii välissä ku alkovat höpötellä jotain niin sanoin vaan niille, että sorry, en oo kovin hyvä puhumaan englantia. Mun piti käyä näyttämässä niille turvamiehille, että mistä mä olin kävelly. Sanoivat ettei sieltä saa kulkee, koska se on liian vaarallinen reitti, yms. Jotain siinä sitten höpöteltiin, yks niistä turvamiehistä puhu melkei kokoajan radiopuhelimeen tietoja siitä, että mitä me puhuttiin. Yritin kuunnella että mitä se sanoo, jotain puhu "turistista" ja "ei kovin hyvästä englannista" :D Halusivat kahtoo vielä mun passin, josta kirjoittivat jotain tietoja ylös paperille. Harmi kun ei siinä tilanteessa älynny kysyä, että mihin ne sen mun passin tarvihtivat.. Toivottivat sitten hyviä päivänjatkoja, ja että jos pidän kiirettä niin kerkeen vielä siihen junaan. Onneks kerkesin, ei tehny kovin mieli jäädä odottelemaan että mitä vielä kerkee tapahtua! :D

Fremantleen meni junalla noin 20-30min (makso huimat 3,80$). Kiertelin siellä kattelemassa rantoja sekä myöhemmin myös kaupunkia. Fremantle on historiallinen kaupunki, josta löytyy myös Länsi-Australian vanhin julkinen rakennus; Round House (valmistui vuonna 1831). Ite tykkäsin tosi paljon venesatamista. Ruokapaikkoja oli sataman vieressä todella paljon, aivan vierivieressä. Vesi oli kirkasta; vaikka vettä oli useampi metri, niin silti pystyi erottamaan pohjan. Näyttipä yksi pikkukaloista muodostuva kalaparvikin viihtyvän siinä satamassa, samoin kuin ihan pienet, miltei läpinäkyvät meduusat.

Fremantlen keskustassa kävin syömässä churroja (http://fi.wikipedia.org/wiki/Churro), kun niitä ei Espanjassa ollessani viime keväänä muistettu/löydetty käydä syömässä. Sain valita, että syönkö niitä tumman-, maito- vaiko valkosuklaan kanssa. Maitosuklaalla tottakai :) Ja hyviä oli! Keskusta oli melko pieni, sellainen oikeastaan sopivan kokonen. Keskustan läpi kävelemiseen meni suurinpiirtein vartti. Tosi rento ja kiva meininki. Kaupungin hallissa oli menossa juuri joku buddhalaisten (?) ommmm -hetki, sinne olis saanu mennä katsomaan mutta en kehannu mennä kesken seremonioiden. Enkä mä siitä olis kyllä tajunnukaan mitään :D Myöhemmin kun käytiin siellä Marjan kanssa uudestaan, niin munkit tekivät jotain taulua, "maalaten" sitä kahdella metalliputkella. Toisen putken sisälle laitettiin jotain värijauhoa, joka sitten saatiin ulos toista metalliputkea hyödyntäen. Putkia ikäänkuin hangattiin toisiansa vasten, jolloin jauhoa tippui taululle. Ei uskallettu kokeilla, että mitä tapahtuu jos aivastaa siinä taulun lähellä :D

Marjan tultua hieman myöhemmin Fremantleen, mentiin käymään eräässä Unescon maailmanperintäkohteessa; Fremantle Prison:ssa. Vankilassa mentiin opastetulle kierrokselle (sisäänpääsy oli 18,5$; kertoi vankien elämästä vankilassa. Olis ollu mahollisuus mennä myös käymään vankilan alla oleviin tunneleihin, mutta hinta oli aika paljon enemmän.. Oli myös muitakin vaihtoehtoja, mutta päädyttiin tuohon). Meillä oli tosi hyvä opas, joka kertoi hyvin vankien elämästä vankilassa; siitä lähtien kun ne tulivat vankilaan sekä sinne asti, kun ne tavalla tai toisella lähtivät pois vankilasta. Joko hirttäen tai muulla tavoin. Vankilassa käytiin katsomassa sellejä, ulkoilualueita, vankien keittiö, rangaistus alue, vankien "kirkko", henkilökunnan huoneita, hirttohuone... Paljon oli nähtävää! Osa selleistä oli niin kapeita, että sisällä ollessa ei mahtunut suoristamaan edes käsiä sivuille. On varmasti ollut aikas karmeat olot siellä. Wc:nä toimi pieni peltinen sankko. Vangit pääsivät 3-4min mittaseen suihkuun 2krt/vk (ellei ollut töissä keittiössä; silloin pääs ennen töihin menoa sekä sieltä pois tultaessa!). Kesäisin vankila oli todella kuuma, talvisin todella kylmä. Eräs rangaistusmenetelmä toimi siten, että vanki sidottiin käsistä ja jaloista semmoiseen puiseen telineeseen. Sitten vain ruoska laulamaan niin, että vangin selästä lähti iho palasina irti. Sen jälkeen selkään hierottiin suolaa (infektioiden estämiseksi) ja vanki heitettiin pimeään tyrmään. Kun haavat olivat parantuneet, ruoska-käsittely toistettiin. Hyi hitto.. Sitä kapistusta oli siellä käytetty viimeksi vuonna 1943. Hirttohuoneesta sanottiin, että sinne oli "60 askelta kuolemanpaikalle." Vangille laitettiin huppu päähän, vartija koski vankia olkapäälle (sai tällaisen ns. viimeisen ihmiskontaktin/kosketuksen) ja se oli menoo sitten.  Edellisen kerran käytetty vuonna 1981. Aika hirvee paikka, etenkin kun hirttomonttuun oli tehty sellainen karmivan punainen valaistus; ikäänkuin vanki olis tippunu helvettiin.

Vankilareissun jälkeen käytiin Fremantlen kauppahallissa. Todella kiva paikka! Siellä myytiin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, leivonnaisia, jauhoja, siemeniä, hunajaa... Vaikka ja mitä! Ostin tän talven ensimmäiset mansikat 2 dollarilla. Ihan hyviä olivat, mutta eivät vetäneet vertoja suomalaisille mansikoille :)

Fremantlesta pois lähtiessä alkoi aurinko jo laskea. Kaupunkia ympäri kiertävällä ilmasella bussilla (Blue Cat) mentiin Fremantlen South Beach:lle. Kerettiin juuri sopivasti rannalle, kun auringonlasku oli kauneimmillaan! :) Oli todella kiva katella auringoslaskua Intian Valtamerellä. Harmi vaan se aurinko laskee täällä tosi nopeasti.. Auringon laskettua lähettiin junalla takas Perthiin ja sieltä bussilla takas kämpille.

Eilis iltana taas oltiin erään suomilikan kämpillä viettämässä ns. Black Caviar iltaa. Kyseessä siis sellainen hevonen, että se on voittanut 22 lähtöö nyt peräkkäin (kun eilinenkin voitto lasketaan mukaan). Syötiin kakkua ja muuta pientä naposteltavaa, ja katottiin tv:stä kun Black Caviar voitti (vain turvan mitalla! Jos maalilinja olis ollu yhtään myöhemmin niin olis tullu vasta toiseks! Jockeyn vika, kun jäi vaan matkustelemaan) Lontoossa Royal Ascotissa. Sellainen juhannus siis täällä :)